1 Luku
Lumenluonnin luonteesta ja lain toimeenpanosta
§ 1
Lumenluonnilla tarkoitetaan kaikkia sellaisia toimenpiteitä, joilla millään tavalla siirretään enemmän kuin kymmenen litraa lunta tai jäätä enempää kuin kaksi jalkaa mihinkään suuntaan.
§ 2
Tämä laki on voimassa toistaiseksi. Sitä sovelletaan aina mutta vain siellä, missä maassa on enemmän kuin tuuma tiukkaan pakkautunutta lunta.
§ 3
Tässä laissa käytetyt termit lumi ja jää tarkoittavat sellaista etupäässä vedestä muodostunutta yhdistettä, joka on tilavuudeltaan etupäässä kiinteää muttei nestettä tai kaasua. Lumen ja jään luonteen tarkemmasta määrittelystä säädetään tiedekaaressa.
§ 4
Kiistatilanteissa tämän lain soveltuvuudesta määrää valtion virallinen lumenluonnintarkastaja. Hänen tekemistään päätöksistä voi valittaa ympäristöministeriöön.
2 Luku
Lumenluonnin tarpeesta
§ 5
Mikäli maassa on enempää kuin neljä tuumaa lunta, on se luotava kaikilta julkisilta teiltä ja maakulkureiteiltä. Julkisesti pidetyt ja lain kirjaimen täyttävät jäätiet katsotaan myös julkisiksi teiksi, vaikka ne veden päällä sijaitsevatkin.
§ 6
Valtion rautatieverkko, erikseen määrätyt valtatiet, lentokenttien kiitoradat ja julkisten virastojen pihat ja parkkipaikat tulee luoda lumesta jo kun niille on kertynyt kaksi tuumaa lunta.
§ 7
Mikäli maassa on katkeamaton jääpeite yli neliöjaardin alalla, on se hiekoitettava tai suolattava kaikilta julkisilta teiltä ja maakulkureiteiltä. Julkisesti pidettyjä ja lain kirjaimen täyttäviä jääteitä ei tarvitse hiekoittaa eikä saa suolata. Mikäli jääpeite ei hiekkaa pidä ja suolaa ei ole, on se tämän lain 3. luvussa säädetyssä järjestyksessä rikottava.
§ 8
Kaikki metsät ja lehdot, niityt ja pellot on vapautettu lumenluontitarpeesta.
§ 9
Yksityiset tiet ja maakulkureitit on lumesta luotava, mikäli sitä on kertynyt enemmän kuin kahdeksan tuumaa edellyttäen, että tällainen tie täyttää kauttakulku- ja pelastustielaissa säädetyt tarpeet valtion sisäisen turvallisuuden ylläpidosta.
§ 10
Lunta ei tule luoda julkisilta tai yksityisten itse pitämiltä laduilta, mikäli ne on ladunvarteen asetetuin julkisen tiedottamisen tarpeet täyttävin merkein sellaisiksi osoitettu.
§ 11
Lumi tulee luoda tai jää murskata enintään viiden tunnin kuluessa lumisateen loppumisesta tai kyseisen pinnan jäätymisestä.
3 Luku
Lumenluonnin toteuttamisesta
§ 12
Lumenluonti ja jäänmurskaaminen tulee toteuttaa lapiolla tai kolalla sekä jäätuuralla tai rautakangella, mikäli lunta on toteutettavan työtehtävän mitassa vähemmän kuin 10 kuutiojaardia tai jäätä vähemmän kuin 50 neliöjaardia. Lumen luontiin saa käyttää aina muita välineitä, mikäli ne valtion viralliselle lumenluontitarkastajalle etukäteen jätetyssä hakemuksessa todetaan legendaarisiksi. Legendaarisuudesta säädetään perustuslaissa.
§ 13
Valtion virkahenkilöstö on § 12:ssä esitetystä vapautettu, mikäli § 11:ssa edellytetty kiireellisyystarve sitä vaatii.
§ 14
Lumea luotaessa tai jäätä murskatessa ei saa aiheuttaa vaaraa muille ihmisille tai kotieläimille. Mikäli ilmeistä vaaraa voi tällaisesta toimenpiteestä aiheutua, on työnjohtajan eristettävä työala julkisen tiedottamisen tarpeet täyttävin merkein ja valvottava työturvallisuutta henkilökohtaisesti. Vaarantavissa tilanteissa on työ välittömästi keskeytettävä.
§ 15
Mikäli lumen luontiin tai jään murskaamiseen on ryhdyttävä, mutta ilman lämpötila alittaa veden jäätymispisteen enemmällä kuin 20 celsiusasteella, tulee työntekijöillä olla mahdollisuus lämmitellä lämmitetyissä sisätiloissa vähintään neljännes työajasta eikä työtä näin saa heillä teettää enempää kuin kahdeksaa tuntia yhtäjaksoisesti ilman ei vähempää kuin neljän tunnin lepoa.
§ 16
Koneellinen lumenluonti ja jään murskaaminen edellyttää työvälineiden virallista hyväksyttämistä ja työntekijöiden niihin ohjeistamista kuten muualla hyvästä työtavasta säädetään. Tällaiset työkoneet on tarkastettava vuosittain ennen niiden käyttöönottoa sekä aina kun niissä on rikkoontumisen tai muun syyn vuoksi tehty korjauksia.
4 Luku
Lumenluonnin ympäristövaikutuksista
§ 17
Luotua lunta tai murskattua jäätä ei saa kasata sellaiseen paikkaan, jossa se sulaessaan aiheuttaa vaaraa ihmisille, kotieläimille tai kiinteistöille.
§ 18
Taajamasta, maakulkureitiltä tai teollisuusalueelta luotua lunta tai murskattua jäätä ei saa kasata sellaiseen paikkaan, josta se sulaessaan pääsee puhdistamatta vesistöön tai virkistysalueelle. Poikkeuksen tähän säädökseen asettavat julkisesti pidetyt ja lain kirjaimen täyttävät jäätiet, joilta saa sekä lumen että jään siirtää muualle saman vesistön valuma-alueelle, ellei siihen ole syystä tai toisesta päässyt poltto- tai voiteluainetta valumaan, milloin tulee menetellä kuten muuten tässä säädetään.
§ 19
Lunta ei saa tieten tahtoen luoda pois sellaisen talon ympäriltä, jonka kivijalka johtaa ilmaa rakennukseen, ellei tähän työhön ole talon omistajien yksimielistä lupaa.
5 Luku
Lumenluonnin tekemättä jättämisestä
§ 20
Edellä säädettyjen toimenpiteiden tekemättä jättämisestä seuraa rikosoikeudellinen vastuu yhteisöllisen välinpitämättömyyden rikosnimikkeellä. Mikäli edellä mainitusta välinpitämättömyydestä on seurannut henkilövaurioita, kotieläinten menetyksiä tai vaurioita kiinteistöille vastuu käsitellään kovennettuna.
§ 21
Kaikki lumenluontia ja jään murskaamista koskevat kiista- ja rikosasiat käsitellään tapahtumakunnan käräjäoikeudessa. Mikäli lunta tai jäätä on siirretty toisen kunnan puolelle lakia rikkovalla tavalla on sen kunnan käräjäoikeuden asia käsiteltävä, jonka alueella lakia on ensin rikottu.
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
lauantai 18. joulukuuta 2010
Lisäyksiä rakennuslakiin
On yleisesti tunnettu tosiasia, että kaikki asiat olivat ennen paremmin. Suomen suurruhtinaskunnan lainsäädännön tulee kuvastaa tätä yleismaailmallista totuutta. Siksi me, Suomen Suuriruhtinas, y.m., y.m., y.m. Teemme tiettäväksi: tahdomme täten armosta säätää seuraavan lain Suomen Suuriruhtinaanmaalle, jonka voimaanpanemisesta, niinkuin myöskin rangaistusten täytäntöönpanosta erityinen asetus annetaan:
1 luku
Rakentamisesta
§ 1
Miten talonasemalle on rakennettava
Kun talonpoika on rakentanut huoneet niin, kuin on sanottu, pitäköön ne kunnossa. Jos on jotakin puutteellista hoidossa tahi rakentamisessa, niin korjatkoon ja vetäköön sakkoa.
§ 2
Jos kylä, jossa on useampia taloja, on autiona ja yksi tahtoo ottaa omansa uudestaan viljeltäväksi, mutta toiset eivät tahdo hänen kanssansa rakentaa tahi aidata, niin määrätköön kihlakunnantuomari sinne muutamia lautamiehiä erottamaan hänelle niin paljon tiluksia, kuin hänen talonsa osaksi on tuleva ja paraimmin voidaan aidata ja viljellä.
3 §
Jos hänen perattuaan ja raivattuaan pelto- ja niittyosansa, toisetkin sitten tahtovat nauttia kukin tilusosaansa, niin peratkoot ja raivatkoot, niinkuin hän on tehnyt. Ja kun kaikki ovat sen tehneet, saakoon kukin jaolla osansa pellosta, niitystä ja kaikista tiluksista, niinkuin edellä on sanottu. Joka toisin ottaa osan kylästä, vetäköön sakkoa niinkuin rikoslaissa säädetään.
2 luku
Laillisesta suojelemisesta, sulkemisesta ja aitaamisesta
1 §
Veräjä tai hila, josta kylätie käypi, on kaikkien naapurien tehtävä ja kunnossa pidettävä. Omalle pellollensa tahi niityllensä vievän veräjän tehköön ja kunnossa pitäköön kukin itse.
2 §
Jos jollakulla on heiniä tahi viljaa korjaamatta, sittenkuin hänen naapurinsa ovat omansa korjanneet, niin käskekööt he hänenkin korjata omansa.
3 luku
Miten humalisto on istutettava ja kunnossa pidettävä
1 §
Jokaisessa talossa pitää olla humalisto, ja istuttakoon talonpoika joka vuosi hyviä juuria neljänkymmenen salon varalle, kunnes näitä tulee kaksisataa kokonaiseen taloon. Joka ei sitä tee, vetäköön sakkoa kultakin vuodelta, ja istuttakoon kuitenkin niinkuin on sanottu, jollei havaita, että humalistoa ei voi siihen istuttaa taikka siinä voimassa pitää.
2 §
Nimismies pankoon syyskäräjissä syytteenalaiseksi sen, joka ei ole humalistoa näin istuttanut, ja ottakoon sakon ulos ennen Tuomaanpäivää. Jos nimismies sen laiminlyö, maksakoon itse sen sakon.
3 §
Jos talonpojalla jo on kaksisatasalkoinen humalisto, pitäköön sen voimassa, ja enentäköön sitä, jos voipi. Jos hän laskee humaliston rappiolle, vetäköön sakkoa kuten rikoslaissa määrätään. Jos hän sen ihan autioksi jättää, vetäköön sakkoa kuten rikoslaissa määrätään ja tehköön humaliston uudestaan.
4 luku
§ 1
Se, jolla on pahanilkinen tahi hillimätön eläin, joka kelvollisenkin aidan särkee, taikka hyppää sen yli ja tekee vahinkoa pellossa tahi niityssä, korvatkoon vahingon. Jos hän tietää eläimellä olevan sellaisen pahan tavan, taikka jos hän, vaikka on sanan saanut, ei kuitenkaan pidä siitä vaaria eikä pane sille pidäkettä, vetäköön sakkoa kuten rikoslaissa määrätään; jos se toisen kerran tahi useammasti tapahtuu, sakotettakoon kaksinkertaisesti ja korvatkoon joka kerralta vahingon.
5 luku
Miten sikoja saa terhometsään laskea
1 §
Jos useammilla on yhteinen terhometsä, niin sopikoot keskenänsä oikealla ajalla, kuinka monta sikaa siinä voipi elättää, ja laskekoon sitten kunkin sinne sikoja metsäosansa mukaan. Jos joku heistä laskee sinne useampia, olkoon toisilla valta ottaa ne kiinni, ja hän vetäköön sakkoa kuten rikoslaissa määrätään joka sialta ja korvatkoon vahingon. Jos hänellä itsellänsä ei ole niin monta sikaa, kuin hän osallensa saisi elättää, olkoon hänellä valta vuokrasta laskea sinne muiden sikoja. Jos hän ei sitä tee, käyttäkööt toiset vapaasti hänen osansa.
2 §
Joka ottaa maksusta toisen sikoja elätettäväkseen, toimittakoon ne takaisin taikka korvatkoon sen arvon, mikä niillä ottaessa oli. Jos hän voipi näyttää, että ne ovat tautiin kuolleet tahi muusta sattumuksesta hukkaan joutuneet, ja havaitaan, ettei hän ole ollut siihen syypää, niin olkoon vastuusta vapaa. Sama olkoon laki, jos karjaa otetaan maksusta laitumelle tahi ruokolle.
3 §
Jos siat juoksevat yhdestä metsästä toiseen, joka ei ole sen yhteydessä, niin käskeköön metsän omistaja ensimmäisellä ja toisella kertaa sikain omistajaa ottamaan ne pois ja pidättämään ne sieltä. Jos ne sitten siellä tavataan, saakoon metsän omistaja ottaa ne kiinni ja arvauttakoon uskottavilla miehillä, mitä niistä on maksettava, jolleivät omistajat keskenänsä siitä sovi.
4 §
Joka tahallansa laskee sikoja toisen aidattuun terhometsään, menettäköön ne metsän omistajalle. Jos sikoja taikka muita terhonsyöviä eläimiä muutoin sinne tulee, käyköön niinkuin rikoslaissa on säädetty. Jos surmataan tahi lyödään sikoja, olkoon sakko ja korvaus niinkuin muista eläimistä rikoslaissa säädetään.
6 luku
Mehiläisistä
1 §
Jos mehiläiset lentävät toisen metsään ja omistaja niitä seuraa niiden puulle ja reiälle asti, merkitsee sen puun ja ilmoittaa asian kylänmiehille, niin älköön kenelläkään olko valtaa kieltää niitä häneltä. Jos mehiläisparvi on asettunut hedelmä- tahi rauhoitettuun puuhun, niin on se ajettava pesiin eikä puuta hakattava tahi turmeltava, rikoslaissa sanotun sakon uhalla. Jos se on muu puu hakatkoon sen kumoon ja ottakoon vapaasti mehiläisensä.
2 §
Jos joku löytää mehiläisiä omalta maaltansa taikka missä hänellä on osa, olkoot ne löytäjän omat. Jos lampuoti löytää, saakoon kolmanneksen ja maanomistaja kaksi osaa. Joka niitä toisen aitauksesta löytää, älköön saako niistä mitään osaa; joka niitä löytää aitauksen ulkopuolelta, toisen metsästä ja maalta, saakoon kolmanneksen ja maanomistaja kaksiosaa. Jos kaksi sanoo samat mehiläiset löytäneensä, saakoon nämä löytäjäiset se, joka ensin ilmoitti. Siitä, joka toisen tiluksilta löytää eikä ilmoita, vaan vie pois, ja joka ruualla ja syötillä luoksensa viettelee toisen mehiläisiä, säädetään rikoslaissa.
1 luku
Rakentamisesta
§ 1
Miten talonasemalle on rakennettava
Kun talonpoika on rakentanut huoneet niin, kuin on sanottu, pitäköön ne kunnossa. Jos on jotakin puutteellista hoidossa tahi rakentamisessa, niin korjatkoon ja vetäköön sakkoa.
§ 2
Jos kylä, jossa on useampia taloja, on autiona ja yksi tahtoo ottaa omansa uudestaan viljeltäväksi, mutta toiset eivät tahdo hänen kanssansa rakentaa tahi aidata, niin määrätköön kihlakunnantuomari sinne muutamia lautamiehiä erottamaan hänelle niin paljon tiluksia, kuin hänen talonsa osaksi on tuleva ja paraimmin voidaan aidata ja viljellä.
3 §
Jos hänen perattuaan ja raivattuaan pelto- ja niittyosansa, toisetkin sitten tahtovat nauttia kukin tilusosaansa, niin peratkoot ja raivatkoot, niinkuin hän on tehnyt. Ja kun kaikki ovat sen tehneet, saakoon kukin jaolla osansa pellosta, niitystä ja kaikista tiluksista, niinkuin edellä on sanottu. Joka toisin ottaa osan kylästä, vetäköön sakkoa niinkuin rikoslaissa säädetään.
2 luku
Laillisesta suojelemisesta, sulkemisesta ja aitaamisesta
1 §
Veräjä tai hila, josta kylätie käypi, on kaikkien naapurien tehtävä ja kunnossa pidettävä. Omalle pellollensa tahi niityllensä vievän veräjän tehköön ja kunnossa pitäköön kukin itse.
2 §
Jos jollakulla on heiniä tahi viljaa korjaamatta, sittenkuin hänen naapurinsa ovat omansa korjanneet, niin käskekööt he hänenkin korjata omansa.
3 luku
Miten humalisto on istutettava ja kunnossa pidettävä
1 §
Jokaisessa talossa pitää olla humalisto, ja istuttakoon talonpoika joka vuosi hyviä juuria neljänkymmenen salon varalle, kunnes näitä tulee kaksisataa kokonaiseen taloon. Joka ei sitä tee, vetäköön sakkoa kultakin vuodelta, ja istuttakoon kuitenkin niinkuin on sanottu, jollei havaita, että humalistoa ei voi siihen istuttaa taikka siinä voimassa pitää.
2 §
Nimismies pankoon syyskäräjissä syytteenalaiseksi sen, joka ei ole humalistoa näin istuttanut, ja ottakoon sakon ulos ennen Tuomaanpäivää. Jos nimismies sen laiminlyö, maksakoon itse sen sakon.
3 §
Jos talonpojalla jo on kaksisatasalkoinen humalisto, pitäköön sen voimassa, ja enentäköön sitä, jos voipi. Jos hän laskee humaliston rappiolle, vetäköön sakkoa kuten rikoslaissa määrätään. Jos hän sen ihan autioksi jättää, vetäköön sakkoa kuten rikoslaissa määrätään ja tehköön humaliston uudestaan.
4 luku
§ 1
Se, jolla on pahanilkinen tahi hillimätön eläin, joka kelvollisenkin aidan särkee, taikka hyppää sen yli ja tekee vahinkoa pellossa tahi niityssä, korvatkoon vahingon. Jos hän tietää eläimellä olevan sellaisen pahan tavan, taikka jos hän, vaikka on sanan saanut, ei kuitenkaan pidä siitä vaaria eikä pane sille pidäkettä, vetäköön sakkoa kuten rikoslaissa määrätään; jos se toisen kerran tahi useammasti tapahtuu, sakotettakoon kaksinkertaisesti ja korvatkoon joka kerralta vahingon.
5 luku
Miten sikoja saa terhometsään laskea
1 §
Jos useammilla on yhteinen terhometsä, niin sopikoot keskenänsä oikealla ajalla, kuinka monta sikaa siinä voipi elättää, ja laskekoon sitten kunkin sinne sikoja metsäosansa mukaan. Jos joku heistä laskee sinne useampia, olkoon toisilla valta ottaa ne kiinni, ja hän vetäköön sakkoa kuten rikoslaissa määrätään joka sialta ja korvatkoon vahingon. Jos hänellä itsellänsä ei ole niin monta sikaa, kuin hän osallensa saisi elättää, olkoon hänellä valta vuokrasta laskea sinne muiden sikoja. Jos hän ei sitä tee, käyttäkööt toiset vapaasti hänen osansa.
2 §
Joka ottaa maksusta toisen sikoja elätettäväkseen, toimittakoon ne takaisin taikka korvatkoon sen arvon, mikä niillä ottaessa oli. Jos hän voipi näyttää, että ne ovat tautiin kuolleet tahi muusta sattumuksesta hukkaan joutuneet, ja havaitaan, ettei hän ole ollut siihen syypää, niin olkoon vastuusta vapaa. Sama olkoon laki, jos karjaa otetaan maksusta laitumelle tahi ruokolle.
3 §
Jos siat juoksevat yhdestä metsästä toiseen, joka ei ole sen yhteydessä, niin käskeköön metsän omistaja ensimmäisellä ja toisella kertaa sikain omistajaa ottamaan ne pois ja pidättämään ne sieltä. Jos ne sitten siellä tavataan, saakoon metsän omistaja ottaa ne kiinni ja arvauttakoon uskottavilla miehillä, mitä niistä on maksettava, jolleivät omistajat keskenänsä siitä sovi.
4 §
Joka tahallansa laskee sikoja toisen aidattuun terhometsään, menettäköön ne metsän omistajalle. Jos sikoja taikka muita terhonsyöviä eläimiä muutoin sinne tulee, käyköön niinkuin rikoslaissa on säädetty. Jos surmataan tahi lyödään sikoja, olkoon sakko ja korvaus niinkuin muista eläimistä rikoslaissa säädetään.
6 luku
Mehiläisistä
1 §
Jos mehiläiset lentävät toisen metsään ja omistaja niitä seuraa niiden puulle ja reiälle asti, merkitsee sen puun ja ilmoittaa asian kylänmiehille, niin älköön kenelläkään olko valtaa kieltää niitä häneltä. Jos mehiläisparvi on asettunut hedelmä- tahi rauhoitettuun puuhun, niin on se ajettava pesiin eikä puuta hakattava tahi turmeltava, rikoslaissa sanotun sakon uhalla. Jos se on muu puu hakatkoon sen kumoon ja ottakoon vapaasti mehiläisensä.
2 §
Jos joku löytää mehiläisiä omalta maaltansa taikka missä hänellä on osa, olkoot ne löytäjän omat. Jos lampuoti löytää, saakoon kolmanneksen ja maanomistaja kaksi osaa. Joka niitä toisen aitauksesta löytää, älköön saako niistä mitään osaa; joka niitä löytää aitauksen ulkopuolelta, toisen metsästä ja maalta, saakoon kolmanneksen ja maanomistaja kaksiosaa. Jos kaksi sanoo samat mehiläiset löytäneensä, saakoon nämä löytäjäiset se, joka ensin ilmoitti. Siitä, joka toisen tiluksilta löytää eikä ilmoita, vaan vie pois, ja joka ruualla ja syötillä luoksensa viettelee toisen mehiläisiä, säädetään rikoslaissa.
perjantai 3. joulukuuta 2010
Laki jouluvaloista
§ 1
Koska on mahdotonta erotella jouluvaloja muista tilapäisistä valoista, jouluvaloilla tarkoitetaan mitä tahansa kiinteistön ikkunoihin, ulkoseiniin tai muuhun pintaan kiinnitettäviä tilapäisiä valoja, jotka näkyvät kiinteistön ulkopuolelle ja eivät ole pysyviä mainos- tai koristevaloja. Pysyviä valoja varten on anottava erikseen lupaa, josta säädetään lailla.
§ 2
Jouluvalojen käyttö on sallittua joulukuun ensimmäisenä päivänä ja siitä eteenpäin aina joulukuun 30. päivään asti. Tilapäisten valojen kiinnittämiseen muuna aikana on anottava erikseen lupaa. Jos lupaa anotaan tilapäisvaloille, jotka ovat joko punaisia tai vihreitä, tai muuten perinteisten jouluvalojen kaltaisia, lupaa ei myönnetä.
§ 3
Jouluvalojen käytöstä ennen joulukuun ensimmäistä päivää rankaistaan vääränä merkinantona kuten rikoslaissa tarkemmin säädetään.
Jos jouluvalojen käyttö sallitun ajan ulkopuolella on erityisen törkeätä, siitä rankaistaan törkeänä vääränä merkinantona kuten rikoslaissa tarkemmin säädetään.
Jos jouluvalojen käytöllä sallitun ajan ulkopuolella tavoitellaan taloudellista tai muuta hyötyä, siitä rankaistaan tuottamuksellisena vääränä merkinantona vankeudella tai ankarammin, kuten rikoslaissa tarkemmin säädetään.
§ 4
Mikäli taloyhtiö, yritys tai muu yhteisö käyttää jouluvaloja sallitun ajan ulkopuolella, kaikki yhteisön jäsenet ovat rikosoikeudellisessa vastuussa teosta.
Jos useat yrityksen tai muun yhteisön toimipisteet käyttävät jouluvaloja määräysten vastaisesti, teosta rankaistaan kovennetusti järjestäytyneenä rikollisuutena.
Koska on mahdotonta erotella jouluvaloja muista tilapäisistä valoista, jouluvaloilla tarkoitetaan mitä tahansa kiinteistön ikkunoihin, ulkoseiniin tai muuhun pintaan kiinnitettäviä tilapäisiä valoja, jotka näkyvät kiinteistön ulkopuolelle ja eivät ole pysyviä mainos- tai koristevaloja. Pysyviä valoja varten on anottava erikseen lupaa, josta säädetään lailla.
§ 2
Jouluvalojen käyttö on sallittua joulukuun ensimmäisenä päivänä ja siitä eteenpäin aina joulukuun 30. päivään asti. Tilapäisten valojen kiinnittämiseen muuna aikana on anottava erikseen lupaa. Jos lupaa anotaan tilapäisvaloille, jotka ovat joko punaisia tai vihreitä, tai muuten perinteisten jouluvalojen kaltaisia, lupaa ei myönnetä.
§ 3
Jouluvalojen käytöstä ennen joulukuun ensimmäistä päivää rankaistaan vääränä merkinantona kuten rikoslaissa tarkemmin säädetään.
Jos jouluvalojen käyttö sallitun ajan ulkopuolella on erityisen törkeätä, siitä rankaistaan törkeänä vääränä merkinantona kuten rikoslaissa tarkemmin säädetään.
Jos jouluvalojen käytöllä sallitun ajan ulkopuolella tavoitellaan taloudellista tai muuta hyötyä, siitä rankaistaan tuottamuksellisena vääränä merkinantona vankeudella tai ankarammin, kuten rikoslaissa tarkemmin säädetään.
§ 4
Mikäli taloyhtiö, yritys tai muu yhteisö käyttää jouluvaloja sallitun ajan ulkopuolella, kaikki yhteisön jäsenet ovat rikosoikeudellisessa vastuussa teosta.
Jos useat yrityksen tai muun yhteisön toimipisteet käyttävät jouluvaloja määräysten vastaisesti, teosta rankaistaan kovennetusti järjestäytyneenä rikollisuutena.
torstai 2. joulukuuta 2010
Suomen laki - esipuhe
On yleisesti tunnettu tosiasia että ihmisen elämässä voi tapahtua odottamattomia asioita. Suomen ja maailman poliittinen järjestelmä on kylmän sodan loppumisen jälkeisessä murroksessa. Vaikka on epätodennäköistä että joku tämän blogin kirjoittajista päätyisi Suomen yksinvaltiaaksi, se ei suinkaan ole mahdotonta. Tällaiseen tilanteeseen on varauduttava.
Nykyaikaisen valtion hallitseminen on kuitenkin monimutkainen tehtävä. Yksinomaan valtionkoneiston, puhumattakaan koko yhteiskunnan, monimuotoisuus on liikaa yhden ihmisen käsitettäväksi lyhyellä aikavälillä. Siksi aloitamme lainsäädännön valmistelun jo etukäteen keräämällä tähän blogiin lakeja jotka toimeenpantaisiin jos joku kirjoittajista päätyisi Suomen yksinvaltiaaksi.
Nykyaikaisen valtion hallitseminen on kuitenkin monimutkainen tehtävä. Yksinomaan valtionkoneiston, puhumattakaan koko yhteiskunnan, monimuotoisuus on liikaa yhden ihmisen käsitettäväksi lyhyellä aikavälillä. Siksi aloitamme lainsäädännön valmistelun jo etukäteen keräämällä tähän blogiin lakeja jotka toimeenpantaisiin jos joku kirjoittajista päätyisi Suomen yksinvaltiaaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)