Lisäyksiä rakennuslakiin

On yleisesti tunnettu tosiasia, että kaikki asiat olivat ennen paremmin. Suomen suurruhtinaskunnan lainsäädännön tulee kuvastaa tätä yleismaailmallista totuutta. Siksi me, Suomen Suuriruhtinas, y.m., y.m., y.m. Teemme tiettäväksi: tahdomme täten armosta säätää seuraavan lain Suomen Suuriruhtinaanmaalle, jonka voimaanpanemisesta, niinkuin myöskin rangaistusten täytäntöönpanosta erityinen asetus annetaan:

1 luku

Rakentamisesta

§ 1

Miten talonasemalle on rakennettava

Kun talonpoika on rakentanut huoneet niin, kuin on sanottu, pitäköön ne kunnossa. Jos on jotakin puutteellista hoidossa tahi rakentamisessa, niin korjatkoon ja vetäköön sakkoa.

§ 2

Jos kylä, jossa on useampia taloja, on autiona ja yksi tahtoo ottaa omansa uudestaan viljeltäväksi, mutta toiset eivät tahdo hänen kanssansa rakentaa tahi aidata, niin määrätköön kihlakunnantuomari sinne muutamia lautamiehiä erottamaan hänelle niin paljon tiluksia, kuin hänen talonsa osaksi on tuleva ja paraimmin voidaan aidata ja viljellä.

3 §

Jos hänen perattuaan ja raivattuaan pelto- ja niittyosansa, toisetkin sitten tahtovat nauttia kukin tilusosaansa, niin peratkoot ja raivatkoot, niinkuin hän on tehnyt. Ja kun kaikki ovat sen tehneet, saakoon kukin jaolla osansa pellosta, niitystä ja kaikista tiluksista, niinkuin edellä on sanottu. Joka toisin ottaa osan kylästä, vetäköön sakkoa niinkuin rikoslaissa säädetään.


2 luku

Laillisesta suojelemisesta, sulkemisesta ja aitaamisesta

1 §

Veräjä tai hila, josta kylätie käypi, on kaikkien naapurien tehtävä ja kunnossa pidettävä. Omalle pellollensa tahi niityllensä vievän veräjän tehköön ja kunnossa pitäköön kukin itse.

2 §

Jos jollakulla on heiniä tahi viljaa korjaamatta, sittenkuin hänen naapurinsa ovat omansa korjanneet, niin käskekööt he hänenkin korjata omansa.


3 luku

Miten humalisto on istutettava ja kunnossa pidettävä

1 §

Jokaisessa talossa pitää olla humalisto, ja istuttakoon talonpoika joka vuosi hyviä juuria neljänkymmenen salon varalle, kunnes näitä tulee kaksisataa kokonaiseen taloon. Joka ei sitä tee, vetäköön sakkoa kultakin vuodelta, ja istuttakoon kuitenkin niinkuin on sanottu, jollei havaita, että humalistoa ei voi siihen istuttaa taikka siinä voimassa pitää.

2 §

Nimismies pankoon syyskäräjissä syytteenalaiseksi sen, joka ei ole humalistoa näin istuttanut, ja ottakoon sakon ulos ennen Tuomaanpäivää. Jos nimismies sen laiminlyö, maksakoon itse sen sakon.

3 §

Jos talonpojalla jo on kaksisatasalkoinen humalisto, pitäköön sen voimassa, ja enentäköön sitä, jos voipi. Jos hän laskee humaliston rappiolle, vetäköön sakkoa kuten rikoslaissa määrätään. Jos hän sen ihan autioksi jättää, vetäköön sakkoa kuten rikoslaissa määrätään ja tehköön humaliston uudestaan.

4 luku

§ 1

Se, jolla on pahanilkinen tahi hillimätön eläin, joka kelvollisenkin aidan särkee, taikka hyppää sen yli ja tekee vahinkoa pellossa tahi niityssä, korvatkoon vahingon. Jos hän tietää eläimellä olevan sellaisen pahan tavan, taikka jos hän, vaikka on sanan saanut, ei kuitenkaan pidä siitä vaaria eikä pane sille pidäkettä, vetäköön sakkoa kuten rikoslaissa määrätään; jos se toisen kerran tahi useammasti tapahtuu, sakotettakoon kaksinkertaisesti ja korvatkoon joka kerralta vahingon.

5 luku

Miten sikoja saa terhometsään laskea

1 §

Jos useammilla on yhteinen terhometsä, niin sopikoot keskenänsä oikealla ajalla, kuinka monta sikaa siinä voipi elättää, ja laskekoon sitten kunkin sinne sikoja metsäosansa mukaan. Jos joku heistä laskee sinne useampia, olkoon toisilla valta ottaa ne kiinni, ja hän vetäköön sakkoa kuten rikoslaissa määrätään joka sialta ja korvatkoon vahingon. Jos hänellä itsellänsä ei ole niin monta sikaa, kuin hän osallensa saisi elättää, olkoon hänellä valta vuokrasta laskea sinne muiden sikoja. Jos hän ei sitä tee, käyttäkööt toiset vapaasti hänen osansa.

2 §

Joka ottaa maksusta toisen sikoja elätettäväkseen, toimittakoon ne takaisin taikka korvatkoon sen arvon, mikä niillä ottaessa oli. Jos hän voipi näyttää, että ne ovat tautiin kuolleet tahi muusta sattumuksesta hukkaan joutuneet, ja havaitaan, ettei hän ole ollut siihen syypää, niin olkoon vastuusta vapaa. Sama olkoon laki, jos karjaa otetaan maksusta laitumelle tahi ruokolle.

3 §

Jos siat juoksevat yhdestä metsästä toiseen, joka ei ole sen yhteydessä, niin käskeköön metsän omistaja ensimmäisellä ja toisella kertaa sikain omistajaa ottamaan ne pois ja pidättämään ne sieltä. Jos ne sitten siellä tavataan, saakoon metsän omistaja ottaa ne kiinni ja arvauttakoon uskottavilla miehillä, mitä niistä on maksettava, jolleivät omistajat keskenänsä siitä sovi.

4 §

Joka tahallansa laskee sikoja toisen aidattuun terhometsään, menettäköön ne metsän omistajalle. Jos sikoja taikka muita terhonsyöviä eläimiä muutoin sinne tulee, käyköön niinkuin rikoslaissa on säädetty. Jos surmataan tahi lyödään sikoja, olkoon sakko ja korvaus niinkuin muista eläimistä rikoslaissa säädetään.

6 luku

Mehiläisistä

1 §

Jos mehiläiset lentävät toisen metsään ja omistaja niitä seuraa niiden puulle ja reiälle asti, merkitsee sen puun ja ilmoittaa asian kylänmiehille, niin älköön kenelläkään olko valtaa kieltää niitä häneltä. Jos mehiläisparvi on asettunut hedelmä- tahi rauhoitettuun puuhun, niin on se ajettava pesiin eikä puuta hakattava tahi turmeltava, rikoslaissa sanotun sakon uhalla. Jos se on muu puu hakatkoon sen kumoon ja ottakoon vapaasti mehiläisensä.

2 §

Jos joku löytää mehiläisiä omalta maaltansa taikka missä hänellä on osa, olkoot ne löytäjän omat. Jos lampuoti löytää, saakoon kolmanneksen ja maanomistaja kaksi osaa. Joka niitä toisen aitauksesta löytää, älköön saako niistä mitään osaa; joka niitä löytää aitauksen ulkopuolelta, toisen metsästä ja maalta, saakoon kolmanneksen ja maanomistaja kaksiosaa. Jos kaksi sanoo samat mehiläiset löytäneensä, saakoon nämä löytäjäiset se, joka ensin ilmoitti. Siitä, joka toisen tiluksilta löytää eikä ilmoita, vaan vie pois, ja joka ruualla ja syötillä luoksensa viettelee toisen mehiläisiä, säädetään rikoslaissa.